maanantai 8. kesäkuuta 2015

Perämeren kansallispuisto: Pensaskari

Jaloittelutauko Pensaskarin entisessä kalastajakylässä. Rakennusten kunnostus oli tuoreista lautapinoista päätellen vaiheessa. Liekö Metsähallitus kunnostamassa tänne uutta autiotupaa? Nykyisellään ei vierailijoita taida liiaksi olla, kun ei ole laituriakaan.




Terästehdas häämöttää horisontissa.

Kalakämppä on aika karu asumus.



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Perämeren kansallispuisto: Vähä-Huituri

Torniosta, Leton veneilykeskuksesta oli kuuden kilometrin taival Vähä-Huituriin. Huoltomiehet olivat laittaneet kevätsiivouksessa vuokratuvan priimakuntoon. Kesäkuusta huolimatta lämpötila pysytteli kymmenen asteen tuntumassa. Onneksi tuvan vanhaan avotakkaan oli maaliskuussa asennettu takkasydän, joka lämmitti mökin nopeasti yöpymiskuntoon. Ilta oli hieno päättää saunan löylyissä, joista harvoin melontaretkellä pääsee nauttimaan. Tupa oli odotettua suurempi ja sitä oli viime aikoina uudistettu. Metsähallituksen tiedoista poiketen tuvassa oli nukkumapaikkoja kymmenelle, kolme eteisessä ja loput isommalla puolella. Kuudenkymmenen euron vuorokausihinta on vähintäänkin kohtuullinen näistä mukavuuksista.

Metsähallitus ylläpitää Vähä-Huiturissa vanhaa perinnemaisemaa. Seinillä olikin huomautuksia, ettei saarella kasvavaa uhanalaista perämerenmarunaa saa sekoittaa samalta näyttävään pujoon. Ympäri saarta sai väistellä myös hirvien papanakasoja. Hirviä ei enää näkynyt, mutta iltahämärissä rusakko loikki katajikossa.








Sauna



Maasto on herkkää kulumiselle.

Veden yli kantautui välillä Outokummun terästehtaan ääniä.