Pateniemen proomut

Neljä proomua upotettiin aikoinaan Pateniemen sahan satamaan aallonmurtajan virkaa toimittamaan. Saharakennukset purettiin 90-luvulla ja alueen pintamaat puhdistettiin. Ruosteiset proomut makaavat yhä rannassa, vaikka sahasta ei ole enää jälkeäkään. Yksi proomuista on upotettu syvemmälle ja jää selkeästi pinnan alle.

Paksuja ketjuja pinnan alla olevan proomun kannella.

Laitakari

Laitakarin punainen pooki on rakennettu 1851 Albin Stjerncreutzin suunnitelmien pohjalta. Se on toiminut maamerkkinä Ouluun tuleville laivoille jo yli 160 vuotta. Kunnioitettava ikä puiselle tornille. Samanmallinen pooki löytyy myös Raahen Iso-Kraaselista. Siinä yläosa on Laitakarin pookista poiketen punavalkoinen. Laitakarin saari on niin pieni, ettei sille juuri muuta mahdu kuin pooki ja muutama pihlaja. Pooki on varsinainen puurakentamisen taidonnäyte, minkä huomaa, kun kurkistaa sen sisään ja näkee runkorakenteen yksityiskohdat.

Oulunsalon Varjakka

Oulun Nuottasaaresta länteen, Kempeleenlahden toisella laidalla piilee saari, jossa aika on pysähtynyt jonnekin sotia edeltäneisiin vuosiin. Varjakassa toimi sata vuotta sitten Pohjoismaiden suurin saha. Sahan toiminta loppui 1930-luvulla pääakselin katkeamiseen ja lama viimeisteli paikan kohtalon. Luonto on tehnyt tehtävänsä ja peittänyt paljon saaren historiaa alleen. Nyt sahayhteisöstä muistuttavat metsän keskellä vanhat tyhjillään olevat rakennukset ja kasvillisuuden peittämät perustukset. Varjakansaari on lähestulkoon yhteenkasvanut viereisen Pyydyskarin kanssa.

Varjakan alueen kehittämisestä järjestettiin arkkitehtuurikilpailu. Jos suunnitelmat toteutuvat, saari kokee lähivuosina suuren muodonmuutoksen, kun alue otetaan mökkeily- ja matkailukäyttöön. Saarelle on tarkoitus rakentaa moderneja kesäasuntoja. Myös jäljellä olevat vanhat rakennukset on tarkoitus kunnostaa ja ottaa takaisin käyttöön. Erikoisella pystyhirsitekniikalla rakennetuista taloista parhaassa kunnossa ovat sahan konttorirakennus, yksi asuinrakennuksista ja paloasema. Varsinaiset saharakennukset on aikoinaan purettu pois, mutta niiden perustuksia voi löytää lounaisrannan metsiköstä. Varjakan kartano mantereen puolella on myös visiitin arvoinen. Sataman tuntumassa on alueen historiasta kertova infotaulu.

Paras rantautumispaikka on eteläpään venelaituri, jonka kohdalta lähtevät saaren keskiosaan helppokulkuiset polut. Sahan jäljiltä lounaisrannan vesirajassa on mieletön määrä veden pyöristämää lautaa. Sitä riittää pohjassakin paikoin pitkälle rannasta.

Varjakka on suosittu etappi myös veneilijöille.

Saarikierroksen voi tehdä kävelemällä laiturilta lähteviä polkuja läpi tiheän rantakuusikon. Konttorirakennus löytyy saaren itäpäästä. Sahan pomolla on ollut komea parveke, josta on voinut katsella Oulun suuntaan. Konttorilta voi jatkaa kohti asuintalojen rivistöä. Viimeisen asuintalon jälkeen voit ihmetellä baskitaiteilijan kiveen nakuttamia säkeitä puretun talon porraskivissä. Polku jatkuu eteenpäin isolle asuinrakennukselle. Viimeisenä kannattaa vielä etsiä metsän keskeltä komea tornilla varustettu paloasema.

Lounaisrannalla on lyhyen matkaa esteetöntä kulkureittiä vaikka pyörätuolin käyttäjälle.

Nuotiopaikka on saunarakennuksen vieressä. Omat polttopuut kannattaa varata mukaan.

Kahvankari

Kahvankari on pusikkoinen ja matalarantainen saari Oulun edustalla 3,5 kilometriä Toppilansalmen suulta länsiluoteeseen (kartta). Liekö saarta ympäröivät kivikkoiset ja matalat vedet syynä siihen, että kävijöitä ei juuri ole. Saaressa on nuotiopaikka, tyhjä puuliiteri ja pieni katettu ruokailupaikka, jotka ovat heinikon ja horsmien peitossa. Sopiva melojan etappi siis.

Kohti Kahvankaria.