Pyydyskari

Pusikkorantainen Pyydyskari Varjakansaaren kyljessä ei äkkiseltään houkuttele rantautumaan. Lounaisrannan kivivallien kohdalta saareen noustessa rantametsiköstä löytyy Oulu Oy:n vanhan telakan jäänteet. Maastosta erottuu selkeästi kiskolinja, jolla telakalle nostettavat hinaajat vedettiin kuivalle maalle. Koivikossa on jäänteitä telakan rakenteista, mutta rannasta kaikki rakennukset on purettu pois.

Tukkilauttojen hinaamiseen käytetyt alukset nostettiin syksyllä Pyydyskarin telekalle huollettaviksi. Huoltotyöt aloitettiin alkukeväällä hinaajien miehistön toimesta. Telakan toiminta hiipui 1970-luvulla ja luonto on ottanut paikan haltuun. Kuvat ovat syksyiseltä retkeltä.

Keskemmällä saarta on säilynyt yksi vanha asuintalo, jossa on paljon samaa kuin naapurisaaren rakennuksissa. Se odottaa tyhjillään uutta elämää, kuten Varjakan talotkin. Pihasta näkee, ettei paikalla ole juuri viime aikoina ollut käyttöä.

Vanha tie halkoo metsää saaren keskellä. Pyydyskarista Varjakkaan kulkivat aikoinaan myös kiskot.

Oulunsalon Kraaseli

Kellon Kraaselin pienempi kaima löytyy Oulunsalon pohjoispuolelta. Oulunsalon Kraaselissa on itärannalla laavu, nuotiopaikka ja huussi. Saaren vieressä on vielä Pikku-Kraaseli, joten sekaannuksen mahdollisuus alkaa olla jo melkoinen Kraaseleista puhuttaessa. Avaraa rantaa tässä Kraaselissa ei oikein ole, joten kuulemma sääskiaikaan saaressa ei kovin kauaa viihdy. Me vierailimme Kraaselissa toukokuun puolivälissä, kun itikoista ei ollut vielä tietoakaan.

Menomatkalla mereltä vyöryi vastaan paksu sumu. Kyrönkarin lähistöllä alkoi sumun seasta kuulua vaimeaa meridieselin ääntä. Hiljalleen ääni voimistui ja punaisen laivan keula työntyi usvasta. Ei auttanut kuin jäädä aloilleen ja varmistaa, ettei olla yli satametrisen Isis-aluksen väylällä. Paluumatkalla sama toistui, kun Transanund-laiva ajoi edestämme kadoten pian harmauteen. Ilman kompassia suunnistaminen olisi ollut hankalaa ja olisimme saattaneet päätyä kauas aiotusta suunnasta.

Laavu on asiallisessa kunnossa, mutta nuotiopaikka kaipaisi ehostusta.

Väistimme isompaa kulkijaa, joka oli matkalla Ouluun. Transanund taitaa olla vakiovieras Oulun satamassa.

Oulunsalon Varjakka

Oulun Nuottasaaresta länteen, Kempeleenlahden toisella laidalla piilee saari, jossa aika on pysähtynyt jonnekin sotia edeltäneisiin vuosiin. Varjakassa toimi sata vuotta sitten Pohjoismaiden suurin saha. Sahan toiminta loppui 1930-luvulla pääakselin katkeamiseen ja lama viimeisteli paikan kohtalon. Luonto on tehnyt tehtävänsä ja peittänyt paljon saaren historiaa alleen. Nyt sahayhteisöstä muistuttavat metsän keskellä vanhat tyhjillään olevat rakennukset ja kasvillisuuden peittämät perustukset. Varjakansaari on lähestulkoon yhteenkasvanut viereisen Pyydyskarin kanssa.

Varjakan alueen kehittämisestä järjestettiin arkkitehtuurikilpailu. Jos suunnitelmat toteutuvat, saari kokee lähivuosina suuren muodonmuutoksen, kun alue otetaan mökkeily- ja matkailukäyttöön. Saarelle on tarkoitus rakentaa moderneja kesäasuntoja. Myös jäljellä olevat vanhat rakennukset on tarkoitus kunnostaa ja ottaa takaisin käyttöön. Erikoisella pystyhirsitekniikalla rakennetuista taloista parhaassa kunnossa ovat sahan konttorirakennus, yksi asuinrakennuksista ja paloasema. Varsinaiset saharakennukset on aikoinaan purettu pois, mutta niiden perustuksia voi löytää lounaisrannan metsiköstä. Varjakan kartano mantereen puolella on myös visiitin arvoinen. Sataman tuntumassa on alueen historiasta kertova infotaulu.

Paras rantautumispaikka on eteläpään venelaituri, jonka kohdalta lähtevät saaren keskiosaan helppokulkuiset polut. Sahan jäljiltä lounaisrannan vesirajassa on mieletön määrä veden pyöristämää lautaa. Sitä riittää pohjassakin paikoin pitkälle rannasta.

Varjakka on suosittu etappi myös veneilijöille.

Saarikierroksen voi tehdä kävelemällä laiturilta lähteviä polkuja läpi tiheän rantakuusikon. Konttorirakennus löytyy saaren itäpäästä. Sahan pomolla on ollut komea parveke, josta on voinut katsella Oulun suuntaan. Konttorilta voi jatkaa kohti asuintalojen rivistöä. Viimeisen asuintalon jälkeen voit ihmetellä baskitaiteilijan kiveen nakuttamia säkeitä puretun talon porraskivissä. Polku jatkuu eteenpäin isolle asuinrakennukselle. Viimeisenä kannattaa vielä etsiä metsän keskeltä komea tornilla varustettu paloasema.

Lounaisrannalla on lyhyen matkaa esteetöntä kulkureittiä vaikka pyörätuolin käyttäjälle.

Nuotiopaikka on saunarakennuksen vieressä. Omat polttopuut kannattaa varata mukaan.