Kellon Kraaseli

Oulun edustan suurin saari — heti Hailuodon jälkeen — on Kellon Kraaseli. Kellon-etuliite on välttämätön, sillä samalla vilkaisulla horisontissa näkee pari muutakin Kraaselia. Mantereesta Kellon Kraaselin erottavat vain pari kapeaa salmea, joista yksi tunnetaan Sudenväylänä. Tukinuittoa helpottamaan kaivettu väylä on saanut nimensä Oulu-yhtiön silloisen liikennepäällikön Sulo V. Suden mukaan.

Kraaseli oli vastikään otsikoissa, kun sinne kesäksi laiduntamaan viedystä sonnilaumasta lähti osa uimaan takaisin mantereelle. Osa karkulaisista hukkui matkalle ja osa perille päässeistäkin sai kuulan kalloonsa.

Sonnien tehtävä saaressa on hoitaa perinnebiotooppia. Natura-alueella eläimet pitävät pusikot kurissa eikä raivausta tarvitse tehdä raskailla koneilla.

Jäiden ja sonnien rusikoimaa pajukkoa saaren eteläkärjessä.

Kraaselin ruovikkoa. Taustalla Runniletto.

Oulun Pensaskari

Perämeren nimistö toistaa itseään ja joka kylän edustalta löytyy samat karit, letot ja kraaselit. Edellinen päivitys oli Torniosta Perämeren kansallispuiston Pensaskarista, kun taas tämä saarikaima löytyy Oulun edustalta.

Vaikka täkäläiset vedet ovat pääsääntöisesti matalia, on Pensaskarin eteläpuolella laivaväylällä paikoin jopa 45 metriä vettä. Saaren rannat peittyvät sankkaan pusikkoon, mutta sisempänä piilee hienoa luonnontilaista metsää. Sopiva rantautumispaikka löytyi lounaisrannalta läheltä linjataulua.

Lounaisrantaa. Taustalla Hietakari.

Evästä

Valtava sammaloitunut kivikasa herättää kysymyksiä. Kivet ovat kaikki sen kokoisia, että ne on voitu ihmisvoimin kasata. Yleensähän nämä ovat merimerkeiksi tarkoitettuja kummeleita. Tämän muodostelman muoto muistutti kuitenkin tarkemmin katsottuna U-kirjainta, mikä voisi viitata jonkinlaiseen vanhaan satamaan. Vieressä olivat myös pienen rakennuksen peruskivet. Saaressa kävellessä tuli vastaan muutaman muunkin kalamajan perustukset. Luultavasti tämäkin saari on ollut kalastajien tukikohta ennen moottoriveneiden aikaa.

Tässä erottuu rakennelman muoto melko hyvin.

Saaren sisäosien luonto on hämmästyttävän monimuotoista.

Hämähäkinseittejä kaikkialla.

Perustuksilta näytti tämäkin muodostelma, joka erottui selvästi muusta maastosta.

Sankemman metsän vastapainoksi saarella on avarampia katajaa kasvavia aukioita.

Saarta asuttava jänis säntäili metsässä pariin otteeseen, mutta vaikka kamera oli käsissä jatkuvasti, ei nopealiikkeistä otusta saanut ikuistettua kennolle. Hirvien makuusijojakin löytyi. Jos olivat saarella, osasivat hyvin vältellä kulkijaa.

Rantakukka

Saapaskari, Laitakari ja Hailuodon Huikku, kaikki samassa linjassa.