Haukiputaan saarikierros, osa 4: Kropsu

Haukiputaan saarikierros päättyy tältä erää Kropsuun, jossa pidimme lounastauon ennen mantereelle melomista. Sääsket ovat ennenkin hätistäneet täältä äkkiä takaisin vesille, mutta nyt urheus riitti kävelylenkkiin saaren läpi kulkevaa polkua pitkin saaren toiselle nuotiopaikalle. Kropsu erottuu lähimmistä saarista jollain tapaa komeampana. Itärannan vankat petäjät vakuuttavat, että maa jalkojen alla ei ole ihan vasta merestä noussutta. Saaressa ei ole mökkejä, joten sitä voi vahvasti suositella retkikohteeksi. Nautittavimmillaan se lienee sääskiajan ulkopuolella.

Tusina purkkilihapullia perunamuusin kera on sopiva melontapäivän lounas.

Meri on verottanut aallonmurtajan pitkoksia.

Pohjoispään sataman vieressä oleva nuotiopaikka.

Liiteri-huussi.

Polku vie toiselle nuotiopaikalle.

Eteläpään nuotiopaikka on askeettisempi, mutta ympärillä on rutkasti hyviä telttapaikkoja.

Etelärantaa. Taustalla Hietakari.

Merikohokki viihtyy rantakivikossa.

Kropsu

Nyt, kun meri on jäässä, täytyy kaivella arkistoja. Kuvat ovat kesäkuulta 2013, jolloin rantauduimme hetkeksi Kropsuun. Saaressa on vanha sektoriloisto, pieni taukokatos ja nuotiopaikkoja sekä veneilijöille laituri aallonmurtajan suojassa. Saaren länsipuolelta kulkee myös Oulu-Kemi -laivaväylä.

Tarina kertoo, että Kropsuun on haudattu kaksi naista, joista toinen tapettiin hirttämällä. Liekö ollut pahamaineinen Nännä-Liisa, joka oli jo kertaalleen haudattu mantereelle, mutta syystä tai toisesta siirretty Kropsuun. Tällä kertaa kummitusten sijaan sääsket hätistivät porukan lyhyen jaloittelun jälkeen takaisin vesille.