Haukiputaan saarikierros, osa 1: Hietakari

Tästä alkaa kierros Haukiputaan edustan saariin. Ensimmäisenä saa vuoron Hietakari, Kotakarin naapuri, jossa pidimme jaloittelutauon. Hietakaria ja Kotakaria erottaa muutaman sadan metrin pituinen hiekkakannas, joka meriveden korkeudesta riippuen on joko kuivana tai pinnan alla. Nyt vedenkorkeuden ollessa alle keskiveden, kannas oli kokonaan näkyvillä. Veikkaanpa, että parin vuosikymmenen kuluttua se puskee jo heinää ja pajukkoa, eikä saaria silloin enää erota toisistaan.

Hietakarin rannat ovat melko tiuhassa mökkejä, joten melojan retkeilysaarena sitä ei voi kehua. Ehkä tarkemmalla tutkiskelulla voisi rauhallinen leiripaikka joltain kulmalta vielä löytyä. Laivatkin kiertävät Hietakaria monelta suunnalta. Saaren länsipuolella Oulun väylä haarautuu ulkomerelle ja Kemiin kulkeviksi väyliksi. Kemin väylä tekee saaren pohjoispuolella yli yhdeksänkymmenen asteen mutkan, joten kipparit saavat pyörittää ruoria ihan tosissaan.

Suola-arho kasvaa vihreänä mattona rantahietikolla.

Saaresta toiseen juosseen hirven jäljet.

Hietakarin alempi linjataulu näyttää suuntaa Oulun-Kemin väylälle.

Erään hauen maalliset jäännökset.

Letto vailla nimeä

Jälleen tätä letto-osastoa kolutaan. Tällä kertaa vuorossa nimetön Munakarin vieressä oleva saaripahanen, joka lämpimänä kevätpäivänä näytti parhaat puolensa. Kaiken nähdyn ja koetun pohjalta sen voisi nimetä vaikka Eväsletoksi tai Rentukkaletoksi. Lettohan on monen mielestä suon nimi, mutta Perämerellä se tarkoittaa useimmiten pientä, lähes puutonta saarta. Juuri tällaista.

Rentukka kukkii. Horisontissa Oulun piiput.

Telttapaikkaa on täältä turha etsiä.

Lokki oli kohdannut loppunsa, luultavasti merikotkan kynsissä.

Hylkeitä

Hylkeiden röhnötyskivikko Pitkäriisin ja Munakarin välissä, taustalla Runniletto.

"Läski? Minäkö?"

Yö Kotakarissa

Leiri löysi paikkansa kannakselta, joka yhdistää Eeranleton Kotakariin. Hiekkajuotin lounaispuolella levittäytyy laaja kosteikko, jonka takaa vilkkuivat horisontissa Hailuodon ja Lumijoen tuulivoimaloiden valot. Kotakari ja muut seudun saaret ovat melko tiheään mökitettyjä, joten rantautumispaikan saa valita tarkkaan, ettei osu kenenkään tontille.

Paskaletto

Ei se nyt aivan paska ollut. Aivan käypä maapalanen rantautua tauolle, istua laakealle kivelle ja syödä eväitä. Eikä niin paskaa lettoa tai saarentekelettä olekaan, etteikö se ansaitsisi oman paikkansa tämän blogin kartalla. Tämä Paskaletto sijaitsee Kellon Kraaselin ja Kotakarin välissä. Mutta mitä lie saaren nimeäjä ajatellut. Ehkä lokkien sotkemia kiviä?

Jäiden pahoinpitelemä paju työntää uutta versoa.

 

Taustalla Kotakari.

Tasaista maata telttapaikaksi.

Mitäpä tähän enää lisäämään.

Jäiden rippeet pohjoisrannalla.

Kaupungin savut horisontissa.

Mittarissa -25°C

Uuden vuoden kunniaksi on aika rikkoa syksyn pitkä blogihiljaisuus hyytävissä tunnelmissa. Perämeri on Oulun korkeudella kovien pakkasten myötä tanakassa jäässä. Kirkkaan jääkannen läpi näkee varsin hyvin, että jäätä on rannan lähettyvillä 15-20 senttimetriä. Lunta ei ole jään päälle vielä päässyt enemmälti kertymään, joten pakkaneen saa rauhassa vahvistaa jäätä edelleen. Vedenkorkeuden vaihtelut ovat jonkin verran murtaneet jäätä ja nostaneet kivien kohdalle kuhmuja, mutta vankka jääkansi tuntuu kuitenkin huolettomalta kävellä.

Aurinko laskee Hermannien taakse.

Kellon Kraaseli

Oulun edustan suurin saari — heti Hailuodon jälkeen — on Kellon Kraaseli. Kellon-etuliite on välttämätön, sillä samalla vilkaisulla horisontissa näkee pari muutakin Kraaselia. Mantereesta Kellon Kraaselin erottavat vain pari kapeaa salmea, joista yksi tunnetaan Sudenväylänä. Tukinuittoa helpottamaan kaivettu väylä on saanut nimensä Oulu-yhtiön silloisen liikennepäällikön Sulo V. Suden mukaan.

Kraaseli oli vastikään otsikoissa, kun sinne kesäksi laiduntamaan viedystä sonnilaumasta lähti osa uimaan takaisin mantereelle. Osa karkulaisista hukkui matkalle ja osa perille päässeistäkin sai kuulan kalloonsa.

Sonnien tehtävä saaressa on hoitaa perinnebiotooppia. Natura-alueella eläimet pitävät pusikot kurissa eikä raivausta tarvitse tehdä raskailla koneilla.

Jäiden ja sonnien rusikoimaa pajukkoa saaren eteläkärjessä.

Kraaselin ruovikkoa. Taustalla Runniletto.